Karhuntalja Mannerheim-Museossa
Perusleirin (esikunnan) nimi ja paikka:
Er.Os.P – Petsamon Erillisosasto – Atslem
5. kenttävartio oli Luttojoen eteläpuolella n. 50 km esikunnasta.
Aika : kevät -43
Ensimmäisen komppanian 3. joukkueen yhteyspartio (5 miestä), partion johtaja kers Hoffren, mukana mm korpraali Juho Keränen (5.1.1920 – 31.8.2013) myöhemmin kersantti ja alikersantti Kauko Kupari s. 1920 (kaatui Lapin sodassa, Karihaarassa 7.10.1944)
Olivat ottamassa yhteyttä seuraavaan kenttävartioon eli yhdeksästä miehestä oltiin vaihtamassa kahta miestä uusiin voimiin. Karhuemo sattui reitille kahden pennun kanssa, jolloin emo yritti hyökätä kimppuun, yhteislaukauksella kellistettiin.
”Pennut kiipesivät puuhun, päätettiin ottaa ne elävänä kiinni ja viedä takaisin perusleiriin, matkaa vain muutama kilometri.
Toinen pentu hyökkäsi kimppuun ja pääsi karkuun alas tullessa, kämmenellä huitas ja karkasi metsään, mutta toinen kun tuli niin Kauko riisui puseronsa ja
kääri pennun siihen. Kauko vei pennun perusleiriin Luttojoen Könkäälle 2-3 km päässä.” Emo-karhun talja toimitettiin esikuntaan ja sieltä edelleen Rovaniemelle (ev Willamolle).
Pentu asui korsussa kuukauden verran, kesyyntyi ja pidettiin korsussa vapaana, kettinki kaulassa kun käytettiin ulkona, miehet kävelytti sitä myös joskus vartiokierroksella mukanaan.
”Met juotethiin karhule myös lusikalla rommia (saksalaisten muonan mukana tuli 80 grammaa rommia joka päivä), annethin lusikala karhule, se meni kaminan piippua pitkin kattoon pylly eelä, oli se humalasa hauska ko teki temppuja ja pyöriskeli lavereila.” Kerran yritti karata mettään, 4-5 metrinen ketju esti, saatiin kiinni lähimetiköstä.
Pentu luovutettiin sitten korsusta pataljoonaan eteenkäsin vietäväksi. Esikunnasta oli osaston urh.joukkue – johtajana vänrikki Antero Vuorio – lähdössä elokuussa –43 Rovaniemelle yhteysesikunta Roin alaisten joukkojen urheilukilpailuihin ja Vuorio sai käskyn luovuttaa karhunpentu ev Willamolle. Pennulle tehtiin puinen kuljetushäkki. Luovutustilaisuudessa Willamo kertoi Vuoriolle karhun menevän Marskille.
Pentu eli ja kasvoi jonkin aikaa Rovaniemellä LR:ssa erään rajamiehen hoidossa. Käydessään myöhemmin syksyllä lomalla Rovaniemellä Vuorio näki karhunpennun hoitajansa kanssa istuvan yleisön joukossa viihdytyskiertueen iltamissa.
Willamo tarjosi elävää karhunpentua Mannerheimille lahjaksi, mutta kun tämä vastasi kyselyyn: ” Mitä minä karhulla teen ?” – toimitti Willamo karhuntaljan (pennun emo) Mannerheimille lahjaksi ja lahjoitti pennun kenraalieversti Dietlille. Saksalaiset ristivät pennun Lutto-karhuksi ja toimittivat sen lentoteitse Münchenin Hellabrunnin eläintarhaan. Viimeinen muisto Lutto-karhusta Antero Vuoriolla on talvella 1944 Lapplandskurier-lehdessä ollut kuva. Kuvatekstin mukaan Lutto-karhu oli kohdannut matkansa pään liittoutuneiden pommin osuessa Hellabrunnin eläintarhaan.
