Aseveli Jaakko Jokelan puhe paljastustilaisuudessa.
Herra kenraali, hyvä juhlayleisö, aseveljet ja – sisaret !
Luton veteraanien puolesta toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi perinnekokouksemme ohjelmaan kuuluvaan Er.Os.P:n kotiuttamisen muistolaatan paljastustilaisuuteen. Meille Luton Miehille ja naisille on suuri ilo nähdä tässä tilaisuudessa aseveljien mukana näin runsas nuoremman polven läsnäolo. Näemme nuorten osallistumisen tärkeänä siksi, koska juuri teille ja teidän lapsillenne haluamme välittyvän meidän veteraanien perinnön ja perinteen tämänkin tilaisuuden myötä.
Jatkosodan Petsamon Erillisosaston ( Er.Os.P:n) eli Luton Miesten sotataival, joka oli alkanut Ivalossa, Petsamon tuntureilla ja Luttojoen kairoilla, päättyi osaltamme syksyllä 1944 – 58 vuotta sitten. Tuo syksy -44 Isänmaamme historiassa on meille sota-ajan sukupolville jäänyt mieleen synkkänä, monin tavoin epävarmuuden ja tulevaisuuden suhteen pelonkin aikana. Aselepo Neuvostoliiton kanssa oli solmittu, mutta Lapin sota jatkui edelleen, vaatien Kemin valtauksessa 7. – 8.10.44 osastomme raskaimmat tappiot. Sotatiellämme Kemistä uudelleen kohti pohjoista saimme sitten 3.11.1944 Sodankylän Poikelassa kotiutuskäskyn. Seurannut raskas paluumarssi läpi tuhotun Lapin takaisin Kemiin, mistä laivalla Ykspihlajaan, päättyi sitten tänne Kälviälle.
Er.Os.P:n muistomerkki osastomme perustamispaikalla, Ivalon rajavartioalueen johtopaikan lippuaukiolla, ja nyt täällä Keski-Pohjanmaan Kälviällä paljastettava kotiuttamisen muistolaatta kertovat osaltaan, miten sattumat johdattelevat suurempiakin tapahtumia. Sattumilla oli vaikutuksensa myös osastomme koostumukseen: Puolustusvoimien liikekannallepanosuunnitelmat perustuivat silloisen eversti A F Airon luomaan aluejärjestelmään, missä perusyksiköt muodostuivat lähialueiden tai -maakunnan miehistä, joten pääosa Er.Os.P:nkin henkilöstöä oli Lapin ja Oulun läänistä. Välirauhan aikana oli kuitenkin Inarin kunnassa aloitettu suuri tienrakennustyömaa Kaamasesta Karigasniemelle. Keväällä ja alkukesästä -41 tämä työmaa tarjosi siihen aikaan hyväpalkkaisen työmahdollisuuden – Lapin markalla kun oli kova arvo – joten ympäri Suomen saapui Kaamasen työmaalle nuoria, hyväkuntoisia miehiä ja opiskelijanuorukaisia. Työmaan mestarina toiminut vänrikki Reino Roivainen palvelusmääräyksensä mukaisesti ilmoittautui Ivalossa osastomme pioneeri- upseeriksi. Er.Os.P:n komentaja, majuri Antti Pennanen, kuultuaan mistä vänrikki tuli, määräsi vänrikin heti hakemaan koko työmaan miehistön osaston kuorma-autoilla Ivaloon – tievaltion hommista sotavaltion leipiin. Kun lisäksi Petsamon nikkelikaivoksella työskennelleet reservin upseerit palvelukseen astuessaan toivat mukanaan miehiään, muodostui osaston miehistö poikkeukselliseksi. Vuosien myötä miehistötäydennys myös lisäsi eri maakuntien ”edustusta” joukko-osastossamme. Myöhemmin, rauhallisena hetkenä, kun adjutanttina palvellessani kävimme esikuntavääpelin kanssa läpi miehistöluetteloa, totesimme, että lähes jokaisesta suomenkielisestä kunnasta oli osastossamme ”edustaja”. Myös Kälviä oli hyvin edustettuna: komentajan ja miehistön suuresti arvostama osaston huoltopäällikkö kapteeni Konrad Aimo Johannes Rantala oli Kälviän poikia. Hän oli komentajamme ikätoveri ja jo senkin perusteella meidän nuorempien arvostama ja kunnioittama.
Petsamon tuntureiden ja Luttojoen kairan erikoiserämaaolosuhteet, komentajamme persoona ja taitavuus olivat varmaankin suurin syy osastossamme syntyneeseen asevelihenkeen – Luton henkeen. Sen konkreettinen tulos näkyi Pennasen aloitteesta perustetussa Er.Os.P:n huoltorahastossa ja jo v:sta 1947 aloitetuissa asevelitapaamisissa . Tuolloin kokoonnuimme Rova- niemellä, tuhotun Pohjanhovin kellaritiloissa toimineessa ravintola Hovinpohjassa. Huoltorahaston pääoma koottiin reservivuorossa tehdyillä mottitalkoilla – polttopuut myytiin sitten hyvään hintaan saksalaiselle XIX:lle Vuoristoarmeijakunnalle. Huoltorahaston toiminta aseveljille ja leskille jaettujen avustusten muodossa ja monissa perinnetyöhön liittyvissä hankkeissamme olisi jo sinällään oman tarinan väärti.
Aseveljeydestä on jo Suomen sodan kenraalimajuri Georg Carl von Döbeln sanonut Uumajassa 8.10.1809 Suomen sotilaille pitämässään jäähyväis- ja kiitospuheessaan mm seuraavaa: ”Aika muuttaa kaiken ja sen mukana unohdetaan kaikki, mutta sen vakuutan ja tulette sen itse huomaa- maan, että a s e v e l j e y s, joka on syntynyt taistelussa, vaaroissa ja kuolemassa ei koskaan häviä. Aseveljeys kestää elämän loppuun asti. ” – näin siis von Döbeln.
Kun te nuoret vuosikymmenten kuluttua tulette tälle paikalle ja lapsenne ja lastenne lapset kysyvät tämän muistolaatan tai tässä vierellä olevan sotiin lähteneiden muistokiven tarkoitusta ja merkitystä, toivon teidän kertovan sen lapsillenne aseveli Ahti Sällin Luton Miesten Ivalossa paljastetun muistomerkin paljastuspuheessa 18.9.1986 lausumin ajatuksin – hän lausui puheessaan mm seuraavaa:
”Olemme halunneet pystyttää tämän muistomerkin, jotta se voisi kertoa yli tulevienkin sukupolvien niistä ajoista, jolloin koeteltiin, onko tällä kansalla oikeus kuulua vapaiden kansojen joukkoon. Olkoon tämä muistomerkki kunnianteko Petsamon ja Luton miesten kaatuneille aseveljille. Toivon edelleen, että tämä olisi myös elinikäisen aseveljeyden muistokivi, jonka äärellä on rukouksen ja toivotuksen paikka, niin että tulevat sukupolvet saisivat itsenäistä, vapaata Isänmaatamme rauhassa asua ja rakentaa. Me emme tällä muistomerkillä halua kertoa mistään sankariteoista, mutta toivomme, että se henki, joka meitä on velvoittanut, voisi tulevaisuudessakin jatkua rauhanajan arkipäivän askareissa. ” Näiden aseveli Sällin sanojen päätteeksi:
Pyydän, että verho poistetaan muistolaatan yltä.
Tähän pronssilaattaan on valettu Rajajääkärijoukkojen muistoristi kertomaan siitä, että Petsamon Erillisosasto kuului kahdeksan erillisen Rajajääkäripataljoonan ohella Rajajääkärijoukkoihin sekä siitä, että Er. Os. P on Lapin Rajavartioston perinnejoukko-osasto. Muistolaatan teksti kuuluu: Luton Miehet, Ivalossa 1.5.1941 perustettu PETSAMON ERILLISOSASTO, Er.Os.P, taisteli Jatkosodassa 1941-44 Petsamon Luttojoella ja Lapin sodassa. Osasto kotiutettiin Kälviällä 17. – 23.11.1944.
Er.Os.P:n aseveljet 17.6.2002
Tämä muistolaatta kertoo myös kotirintama-alueeseen kuuluneen Kälviän yhteydestä rintama-joukkoihin – Er.Os.P ei suinkaan ollut ainoa täällä kotiutettu joukko-osasto. Haluamme tällä muistolaatalla kertoa myös siitä yksimielisyydestä ja uhrivalmiudesta, mikä Suomen kansaa yhdisti noina ankarina sotavuosina.
Luton Miesten perinnetoimikunnan puolesta pyydän saada kiittää Kälviän kuntaa siitä, että se on tänä itsenäisyytemme 85-vuotisjuhlavuonna osoittanut muistolaatallemme näin arvokkaan paikan Kruunun makasiinin seinällä, sotiin lähteneiden muistokiven vieressä. Kiitämme myös Kälviän seurakunnan vieraanvaraisuudesta perinnekokousjärjestelyissämme. Haluan myös jo tässä yhteydessä kiittää päivän tilaisuuksien musiikista vastaavaa Pohjanmaan Sotilassoittokuntaa sekä kunniavartiot täällä ja sankaripatsailla asettanutta Kauhavan Ilmasotakoulua ja sen varusmiehiä.
Muistolaatan aikaansaamisessa olemme saaneet merkittävää taloudellista tukea monilta tahoilta. Luton Miesten perinnetoimikunnan puolesta saan esittää lämpimät kiitoksemme seuraaville lahjoittajille: Rajamme Vartijain säätiö, Kälviän kunta, Jokelan hautaustoimisto, Lapin Kumi Oy ja lions-klubi Kälviä. Samoin esitän aseveljien kiitokset muistolaatan suunnittelija, aseveli Eero Kökkölle.
Hyvä juhlayleisö – Kälviän kunnan ja seurakunnan edustajat: Luton aseveljien puolesta luovutan Luton Miesten kotiuttamisen muistolaatan Kälviän kunnan ja seurakunnan haltuun ja huostaan.
Kälviällä paljastettiin muistolaatta
Marssi sankarihaudoille