Er.Os.P.:n perustamisen 60- vuotismuistojuhla; Nuorten Tervehdys, ups.kokelas Lauri Kortelainen
8.6.2001

”On kesä kirkas jälleen Pohjolassa
ja aukee hiirenkorvat koivujen.
On kumpareillaan taasen kulkemassa
Nää Luton miehet kera muistojen.
Nyt puolivuosisataa on jo siitä
Kun näillä tantereilla asteltiin.
Ei muisteloihin yksi päivä riitä,
kun jänkää tuntureita kuljettiin.”

Tämä oli ensimmäinen säkeistö Väinö Kytöharjun sanoittamasta ja Arvi Rautiaisen säveltämästä kappaleesta Muistojen tiellä. Tämän säkeistön sanoilla toivotankin Teidät herra kenraali, arvoisat veteraanit ja hyvä muu juhlayleisö tervetulleeksi tähän Luton miesten juhlaan.

Luton miesten perinne on elänyt Ivalon rajajääkärikomppaniassa pitkään ja siitä kertoo jo pelkästään syyskuun 18. päivänä vuonna 1986 komppanian lippuaukealle pystytetty muistokivi. Kivi muistuttaa meitä niistä urheista miehistä, jotka taistelivat vuosina 1941 – 1944 Petsamon erillisosastossa sekä Jatkosodassa, että Lapin sodassa niin sanoittuina Luton miehinä. Myös joka saapumiserän parhaalle sissille jaettava Luton puukko, jonka ensimmäinen kappale jaettiin itselleen Antti Pennaselle, on muistutus Teidän tekemästänne työstä ja velvollisuudesta.

Sota – aikana nykyinen komppanian alue ja samalla Erillisosasto Petsamon perustamispaikka tunnettiin paremmin nimellä ”Leiri”. On uskomatonta kuvitella, että noin 60 vuotta sitten tällä paikalla kerrattiin vanhojen sotilastietoja ja harjoiteltiin niitä samoissa maastoissa, kuin missä me nykypäivän varusmiehet liikumme. Tilanne vain oli silloin hieman erillainen kuin nyt. Silloin puhuttiin liikekannallepanosta ja rajan ylityksestä.

Kun lukee erillisosasto Petsamosta kirjoitettua historiikkia huomaa, että puhutaan oikeasta sissisodasta. Suuret ja tiettömät erämaa – alueet ja jatkuva vihollisuhka tekivät varmasti tehtävästä fyysisesti ja henkisesti raskaan. Historiikkista voi kaivaa esille sellaisia nimiä kuin Nuorttijärvi, Luttokylä ja Nokikukkula. Nämä kaikki nimet kertovat raskaita tappioita aiheuttaneista kovista taisteluista, joita erillisosasto joutui käymään kovaa vihollista vastaan.

Vielä nykyäänkin rajajääkärikomppanioissa harjoitetaan sissikoulutuksessa suureksi osaksi samoja menetelmiä kuin mitä viime sodissamme käytettiin. Sissimäiset toimintatavat eivät ole siis aivan tuulesta temmattuja. Mutta ilman Teidän panostanne emme me myöhemmät sukupolvet voisi nyt saada tätä arvokasta oppia ja kantaa hihoissamme Suomen lippua yhtä ylpeinä kuin nyt voimme tehdä. Itsenäisyytemme ei ole itsestäänselvyys sen ymmärtää varmasti jokainen suomalainen nuori, sillä onhan eri tutkimuksissa saatu selville, että suomalaisten maanpuolustustahto on huippuluokkaa. Ja miksei olisi: kukapa ei haluaisi puolustaa maata, joka on vaivoin ja raskain menetyksin saatu pidettyä itsenäisenä.

Upseerikokelas Lauri Kortelainen 8.6.2001