Jaakko Jokelan puhe 7.10.2005

Herra  Eversti, arvoisa maanpuolustusväki,  aseveljet ja sisaret !

Tänään vuosi sitten paljastettiin tällä paikalla edessämme, Kemiyhtiön vanhan pääkonttorin seinällä  oleva muistotaulu. Sen tehtäväksi annettiin kertoa kauas tulevaisuuteen, että tällä paikalla käytiin tänään 61 vuotta sitten Karihaaran taistelu. Muistotaulun tehtäväksi tuli säilyttää ajasta aikaan tämän kansan keskellä muisto siitä, että tämä maa on taistellen saanut ja säilyttänyt vapautensa. Suomen itsenäisyys on varmistettu verisillä uhriteillä, jotka ovat kulkeneet sekä itäisillä että läntisillä rajoillamme.

Tämän taulun tehtäväksi tuli säilyttää myös muisto siitä  Er.Os.P:sta, Petsamon Erillisosastosta, joka – turvattuaan jatkosodan alusta alkaen Suomen itärajan pohjoisinta erämaakaistaa  Luttojoella – sai  tehtäväkseen suojella Karihaaran, Pajusaaren ja Veitsiluodon tehtaat Lapin sodan alkaessa. Kertoessaan Lutonmiehistä se jäi kertomaan kaikista niistä pataljoonista, jotka oli kutsuttu
aseisiin ja jotka taistelivat rajoillamme ja lopuksi laajassa Lapin maassa, että tämä maa olisi vapaa.

Tämän taulun tehtäväksi tuli säilyttää niiden 59 Lutonmiehen muisto, jotka tänään 61 vuotta sitten kaatuivat Karihaarassa, mutta myös kaikkien niiden yli 90.000 miehen ja naisen muisto, jotka Talvisodan, Jatkosodan ja Lapin sodan päivinä kaatuivat sen tähden, että Isänmaan vapaus sitä vaati. Kaikki kaatuneitten divisioonat ovat tässä läsnä.

Tähän asti ovat Luton Miehet, veteraanit itse vaalineet perintöään, viime vuosina jälkipolvemme ratkaisevalla tuella. Me olemme sen tehneet muun ohella kokoontumalla sinne, missä meidän kaatuneemme ovat, taikka missä muistomme  on asetettu esille. Myös tällä paikalla me  Lutonmiehet laskemme  seppeleemme  tänään ja tänä lokakuun 7. päivänä vuodesta vuoteen niin kauan, kuin voimamme  sen sallivat.

Mutta  tänään on myös perinteen siirtämisen päivä. Tänään tapahtuu, että ne jotka olisivat olemassa vielä  sitten, kun veteraaneja ei enää ole, kirjallisella sopimuksella  sitoutuvat suorittamaan seppelenlaskun tällä Luton  Miesten taistelupaikalla kaikkina tulevina vuosina tänä lokakuun 7. päivänä kello 12. Tämän vastuun ottavat kantaakseen Kemin reserviupseerikerho ja Metsä-Botnia
sekä Veitsiluodon reserviupseerikerho ja Stora Enso.

Aseveljet, Luton Miehet. Me olemme kantaneet vastuumme  tämän maan vapauden turvaamiseksi, niin kuin suomalainen vapaustahto on meitä vaatinut. Tänään  haluamme  varmistaa, että kaatuneiden aseveljiemme ja  kaikkien isänmaan puolustajien perintö tulee vaalituksi  ja säilyy elävänä tällä osastomme viimeisellä taistelupaikalla myös meidän jälkeemme.

Vastuun ottajat, Kemin ja Veitsiluodon reserviupseerikerhot,  Metsä-Botnia ja Stora Enso.
Te olette maamme ensimmäisiä, jotka julkisesti astutte esiin ja  sitoudutte kaatuneittemme ja kaikkien veteraaniemme perinteen vaalijoiksi. Olkoon teidän esimerkkinne  siemen, josta versoaa esiin Isänmaamme historian perimmäisten arvojen näkyvä ja  kunnioittava säilyttäminen  tässä maassa kautta sukupolvien.

Luen lopuksi  tänään  allekirjoitettavan Veteraaniperinnepöytäkirjan tekstin.