Er.Os.P:n Atslemin tukikohta

Suonikylän vaiheen jälkeen osaston uudeksi päätukikohdaksi tuli Luttojoen varrella sijaitseva Atslem, jonne esikunta siirtyi 16.4.1942.

Atslem sijaitsi Luttojoen varrella noin 60 km linnuntietä Raja-Joosepista. Alue oli kuin luonnon muovaama linnoitus. Luttojoessa on Atslemin kohdalla mutka, joten joki suojasi tukikohtaa etelän ja lännen suunnilta.

Tukikohta-alue rajoittui pohjoisesta Leirilampeen ja laajoihin soihin. Eteläpuolella nousee jokirannasta useiden kymmenien metrien korkuinen joen suuntainen pitkulainen mäki, joka sai nimen Pättärä. Mäen laki on niin laaja, että sinne voitiin raivata urheilukenttä ja myöhemmin laskupaikka, jolta pystyi nousemaan yhteys- ja sairaslentoihin käytetyt Fieseler Storch-koneet.

Pättärästä koilliseen on matala ns. Vanhan esikunnan kumpare ja alue rajoittuu noin puolen kilometrin päässä idässä Pättärää laajempaan pyöreähköön mäkeen, joka nousee parikymmentä metriä ympäröivää maastoa korkeammalle.

Tukikohdan sisällä on 200 x 300 metrin laajuinen Silmälampi. Lampien väliset kannakset ja mäkien väliset laaksot olivat helposti valvottavissa.

Maaston estearvoa lisäsivät tukikohta-aluetta ympäröivät ja sen sisälläkin olevat suot. Joen rannassa oli maastollisesti edullinen veneiden lastauspaikka, mikä lisäsi Atslemin merkitystä myös huoltotukikohtana.

Tietä Atslemille ei ensivaiheessa ollut, mutta sekin saatiin aikanaan.

(Urho Myllyniemi: Antti Pennanen, Petsamon, Lapin ja Rajan kenraali, – Otava 2003 – siv 176)

Atslemin Silmälampi Pättärältä nähtynä, Eero Kökkö 2002. Taulu on Ivalon RjK:n vääpelin tston seinällä.

Luton Miehet Antero Vuorio ( vas.) ja Jaakko Jokela Atslemin komentokämpän ”tylsän pään” takan edessä kesällä 2002.

Atslemin ”Pättärän mäki” kesällä 2002.

Atslemin Silmälampi Pättärältä nähtynä kesällä 2002.

Atslemin tukikohdan karttapiirros.