Antti Pennasen syntymän 100-vuotisjuhla; Erkki Pennasen puhe

Korkeasti kunnioitetut Luton miehet

Minä olen Erkki, Antti Pennasen toiseksi vanhin lapsi.
Synnyin maaliskuussa 1944, tarkemmin 19. maaliskuuta. Tarkennus siksi, että siitä päätellen komentajanne taisi olla juhannuksena -43 poissa työpaikaltaan rintamalta, juhannuslomalla Rovaniemellä. Isän elämäkerran kirjoittanut Urho Myllyniemi sen varmasti tarkasti tietää, minä teen vain tällaisia epätieteellisiä päätelmiä voimatta turvautua lähteisiin.

Ensimmäinnen oma muistikuvani teistä Luton miehet on päivälleen 50 vuoden takaa eli isän 50 vuotispäivältä. Olin silloin yhdeksän vanha. Kun tulin koulusta kotiin, talomme edusta oli mustanaan miehiä. Luton miehet olivat tuleet onnittelemaan entistä komentajaansa. Sodasta oli ehtinyt kulua siis vasta vähemmän kuin 10 vuotta.

Teidän lahjanne oli aika uskomaton 50-vuotispäivälahjaksi: olitte rakentaneet hänelle pohjoisen hirsistä kämpän aivan Rovaniemen liepeille, Norvajärvelle. Lahjaan kuului pieni tontti siinä Ukonniemessä, joksi olitte paikan ristineet. Itse tiedätte miksi päädyitte sellaiseen nimeen. Minäkin tiedän. Myöhemmin isä osti siihen ympärille pikkuisen lisää maata. Paikka oli hänelle rakas, ei varmasti vähiten sen taustahistorian takia. Vietimme siellä lapsuutemme kesälomaviikkoja ensin Rovaniemeltä, sitten Helsingistä käsin.

Paikka on edelleen meille tärkeä sen ainutlaatuisen luonteen vuoksi. Onhan se lahja. Viimeksi tänä kesänä veljeni Yrjö ja myös poikamme Mirko kävivät siellä, ja ainakin Mirko viipyi siellä useita öitä.

Kunnioitetut Luton miehet.
Sana KUNNIOITETTU ei kuulu kovin usein toimittajan sanastooni, mutta tässä yhteydessä se ei ole vain kohtelias puhuttelumuoto, vaan painokkaaksi tarkoitettu luonnehdinta teistä.
On uskomatonta, miten te olette jaksaneet pitää niin aktiivisesti yhtä näin kauan. Eletään vuotta 2003, on kulunut liki 60 vuotta yhteisistä sotavuosistanne.

Isäni sota-aikainen adjutantti Jaakko Jokela touhuaa yhä täysillä kierroksilla, kuten olette nytkin huomanneet, vaikka vuodet varmasti painavat häntäkin. Tässä loppukesästä kirjan vaiheilta tuli puheluita ja fakseja harva se päivä. Olin vastannut hänen kysymyksiinsä liian ylimalkaisesti tai puutteellisesti. Jaakko Jokela haluaa edelleen hoitaa asiat justiinsa tarkasti eikä vain sinne päin. Varsinaisen Luton miesten arkisen touhun pyörittämisen hän on siirtänyt omalle pojalleen Pekalle, jossa näkyvät samat ominaisuudet. Uusi sukupolvi jatkaa Luton miesten perinteen vaalimista ja tuntuu viihtyvän tässä piirissä naisväkeä myöten…

Muistan hämmästyksemme, kun tasan 10 vuotta sitten menimme laskemaan kukkia vanhempiemme haudalle heidän syntymäpäivänään. Marraskuun 6. on isän ja äidin yhteinen syntymäpäivä, kuten Luton miehet olivat tänäkin aamuna muistaneet laskemalla kukat myös äidillemme. Tuskin oli päivä valjennut silloin 10 vuotta sitten, kun saavuimme Honkanummen hautausmaalle. Mutta eikös haudalla ollutkin jo Luton miesten seppele komentajan syntymän 90-vuotispäivän johdosta. Te olitte ehtineet ennen meitä.

Te näytätte toimivan sota-ajan sissitaidot veressänne. Ette kunnioita kuvia eli ette ujostele kääntyä korkeidenkaan tahojen puoleen, jos tavoitteisiin pääsy toiminnassanne sitä vaatii. Osaatte hakea tarvittaessa sponsoreita niin kuin nykyisin sanotaan ja toteutatte vaativiakin hankkeita, kuten tämän päivän tilaisuudet osoittavat. Ette ole totisesti jämähtäneet paikoillenne, vaan seuraatte aikaanne. Sitä kuvastaa se, että Luton miehillä on omat internet-sivunsa, joita päivitetään tapahtumien mukaan.

Tänä aamuna haudalla liikutuin eniten siitä, kun näin teidän joukossanne Lapin puvussa kaksi saamelaista, joiden kuulin puhuvan keskenään saamea. Sinua, Uula Musta ja Juha Nillanpoika Pohjanraito, kuten muitakin saamelaisia, poromiehiä, joita teissä Luton miehissä oli runsaasti, Isä arvosti aina tavattomasti. Tuon arvostuksen hän siirsi meihin poikiin. Olin 50-luvulla useita kertoja isän mukana tarkastusmatkoilla eli minulle eräretkillä siellä Raja-Joosepin, Inarin ja Utsjoen seuduilla, ja saatoimme silloin poiketa kyläänkin johonkin Luton miehen vai liekö vain myöhemmin tutuksi tulleen poromiehen taloon.

Omasta ja veljieni sekä varmasti myös Lapinhullun poikamme Mirkon puolesta vielä kerran syvä kunnioituksemme teille Luton miehet ja parhaat kiitoksemme siitä, että olette niin hienolla tavalla juhlistaneet isämme syntymän satavuotispäivää.