Upseerikokelas Pekkarisen puhe 18.8.2006

Herra eversti, kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat kutsuvieraat, hyvät palvelustoverit

Lähes 62 vuotta on kulunut siitä kun jatkosota päättyi, silloin yli 700 km:n yhtäjaksoinen siirtyminen läpi tuhotun Lapin päätti Erillisosasto Petsamon kunniakkaat sotatoimet.

Talvisodassa Pohjois-Suomessa käytäviä sotatoimia varten muodostettiin Pohjois-Suomen ryhmä. Siihen kuului mm. Lapin alueen erillisjoukot. Lapin Rajavartiosto johti Lapin alueen joukkojen perustamisen.  13.12.1939 Mannerheim irrotti Lapin Ryhmän itsenäiseksi yhtymäksi ja tällöin  esikunta sijoitettiin Rovaniemelle. Talvisodan alkua Lapissa voidaan pitää Lapin rajavartioston sotana, koska Lapin ryhmän esikunta perustettiin rajavartioston henkilöstön pohjalta, samoin kuin joukot Sallan ja Petsamon suunnalla.

Petsamonvuonon alueelle suomalaisten joukot olivat ryhmittyneet seuraavasti: 10.Er.K oli Parkkinassa ja 5.Er.Ptri Liinahamarissa. Lisäksi Suonikylässä ja Raja-Joosepissa oli joukkueen vahvuiset vartioasemat. Näistä joukoista alettiin myöhemmin käyttää nimeä Osasto Pennanen (Os.P).

Neuvostoliitolla oli Kuolan alueella 14.Armeija, johon kuului kolme divisioonaa. Sotatoimet Suomea vastaan aloitettiin 30.11. klo 07.00 104.D:n hyökkäyksellä Kalastajasaarentoon. JR 242 saavutti Parkkinan 1.12. Osasto Pennanen vetäytyi asemiin Yläluostarin länsipuolelle ja sen väestö evakuoitiin. Koska vihollinen pystyi vetämään taisteluun aina uusia joukkoja suomalaisten vähäisiä joukkoja vastaan, siirtyi Os.P viivytykseen ja sissitoimintaan.

Pennasen joukot joutuivat vetäytymään Kornettijoelle ja Heteojalle asti, minne rintama pysähtyi 18.12. Seurasi helmikuun lopulle asti kestänyt asemasotakausi, jonka aikana Pennasen joukot kuluttivat aktiivisesti neuvostojoukkoja sissitoiminnan keinoin. Kaikkiaan yhdeksäntoista osastoa, joiden vahvuus vaihteli kahdesta ryhmästä kahteen joukkueeseen, kävi helmikuun loppuun mennessä tiedustelu- ja häirintätehtävissä vihollisen selustassa.

Viivytystaisteluvaihe oli päättynyt 18 vuorokauden jälkeen. Vajaan pataljoonan vahvuinen Osasto Pennanen oli viivyttänyt urhoollisesti vastassa ollutta hyökkäysvaunuilla ja tykistöllä varustettua neuvostorykmenttiä.

Petsamon Erillisosasto perustettiin 1.5.1941, runkona samalla päivämäärällä muodollisesti harjoitettava 3 P/12. Pr, joka oli huhtikuun alussa saanut 80 alokasta riveihinsä täydennykseksi. 12. Pr. sai käskyn siirtää muista yksiköistään tarpeellisen lisämiehistön, jotta erillisosasto saatiin määrävahvuiseksi.

8.6.1941 klo.14.30 armeijakunnan puhelin- ja lennätin sanomalla ilmoitettiin, että majuri Antti Pennanen Puolustusvoimien Pääesikunnan käskyllä on määrätty Petsamon Erillisosaston komentajaksi.
Kesäkuun puolivälissä Petsamon Erillisosasto oli täydessä vahvuudessaan, kun mm. Kaamasen- Karigasniemen  tietyömaalta palvelukseen ilmoittautunut rakennusmestari, vänrikki Reino Roivainen oli komentajan käskyn mukaisesti ensi töikseen käynyt hakemassa koko työmaansa väen ”Pennasen hommiin”. Samoin Petsamon Nikkeli Oy:stä tulleet upseerit toivat miehistöä mukanaan.
Näin koostui majuri Pennaselle joukko, joukko joka myöhemmin vakiinnutti itselleen nimen Luton
miehet.

Näin muodostunut vahvennetun pataljoonan suuruinen osasto (n.2000 miestä) vastasi koko Jatkosodan ajan saksalaisen XIX Vuoristoarmeijakunnan eteläisen sivustan suojaamisesta n.120 km leveällä kaistalla Luttojoen molemmin puolin komentajanaan silloinen majuri (syksystä -41 everstiluutnantti, kesästä -44 eversti) Antti Pennanen.

”Luton miesten” sota oli jatkuvaa, aktiivista lähi- ja kaukopartiointia tiettömällä ja vaikeakulkuisella erämaa-alueella, vastassa vihollinen joka myös oli kovaa joukkoa rajamiehiä sielläkin. Nimet Luttokylä, Nuortijärvi, Nokikukkula, Lounavaara, Kaaptoaiv ja monet muut kertovat käydyistä kovista taisteluista. Aselevon 4.9.1944 jälkeen Erillisosasto Petsamo irrotettiin rintamasta ja siirrettiin Kemiin, jossa Päämajan käskyn mukaan tehtävänä oli suojata kaupungissa olevat tärkeät teollisuuslaitokset.
Lapin sota alkoi 1.10. JR 11:n maihinnousulla Röyttään, Karihaaran, Pajusaaren ja Veitsiluodon miehittäneen Er.Os.P:n hyökkäys alkoi 7.10 klo 12 Karihaaran sillanpääasemista. Suorastaan raivokkaaksi kehittynyt taistelu päättyi seuraavana aamuna, jolloin n.200 saksalaista antautui valtava kuormasto mukanaan. Saksalaisten pystyessä keskittämään tuli-ylivoimansa ”Luton miehiä” vastaan kärsi tämä raskaat menetykset 52 kaatunutta, 8 kadonnutta ja 110 haavoittunutta, joista n.80 evakuoitiin iltayöstä proomuissa Röyttään. ”Luton miehet” seurasivat vielä perääntyviä saksalaisia pohjoiseen aina Sodankylän ja Poikelan perukoille asti. Poikelassa 3.11 ”Luton miehet” saivat kotiuttamiskäskyn, marssi takaisin Kemiin, sieltä laivalla Ykspihlajaan ja kotiutettiin Kälviällä 17.-23.11.1944.

Te ette turhaan taistelleet
te ette turhaan kaatuneet
te saitte suurimman voiton:
te voititte veljen veljelleen
te löysitte kansan eksyneen
te airueet aamunkoiton.

Tähän Yrjö Jylhän runoon Luton mies Jaakko Kosonen vastasi seuraavasti:

Tuntuvatko nämä sanat liian juhlallisilta meistä Luton miehistä? Emmehän me mitään sankareita olleet, me teimme sen, mitä kulloinenkin tilanne vaatii ja omatuntomme käski. Muuta vaihtoehtoa emme nähneet kansallisen vapautemme ja siihen liittyvien perusarvojen säilyttämiseksi. Meillä on tässä asiassa puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. Se riittää. Tämä vakaumus yhdessä elettyjen vuosien kanssa liittää meidät osastoksi, joka kunnialla kantaa erityisnimeä, Luton miehet. Riippumatta siitä, mitä me perheemme ja yhteiskuntamme jäseninä olemme, me Luton miehinä olemme yhä ja elämämme loppuun asti veljiä, aseveljiä.

Er.Os.P:n perinnejoukko-osasto on Lapin Rajavartiosto.
Luton miesten perinne on elänyt Ivalon rajajääkärikomppaniassakin jo pitkään ja siitä kertoo 1986 komppanian lippuaukealle pystytetty muistokivi. Kivi muistuttaa meitä niistä urheista miehistä, jotka taistelivat vuosina 1941-1944 sodissa niin sanoittuina Luton miehinä. Me Lapin Rajavartioston nykyiset varusmiehet haluamme kiittää teitä arvon sotaveteraanit ja lupaamme pitää Petsamon- ja Luton miesten perintölauseen mielessämme ja sydämessämme:

” Kannustakoon sankariveljiemme velvoittava muisto Lapin rajavartiostossa palvelevia varusmiehiä koulutuksessa, työssä ja taistelussa kasvamaan hyviksi suomalaisiksi sotilaiksi, Isänmaan vapauden vahvoiksi vartijoiksi.”

Upseerikokelas Pekkarinen